Jalkapallo on kuningaslaji. Jari Litmanen on Suomen Kuningas.
Meillä asuu yksi hänen uskollisimmista alamaisistaan. Kun Kuningas
puhuu televisiossa, läsnäolijoiden on ymmärrettävä olla hiljaa
ja mielellään istuttava tiukasti paikoillaan tv:n ääressä.
Nykyään jo naurattaa seurustelumme alkuaikojen yritykseni
kiistellä mieheni kanssa siitä, kumpi on parempi laji pesäpallo
vai jalkapallo. Helpompi olisi väitellä musta valkoiseksi. Mieheni
tosin väitti olevansa myöskin melkoinen pesäpalloilija, vaikkei
lajia arvostakaan. Uskottavuus lajin hallintaansa meni kuitenkin
nopeasti, kun hän kertoi pelanneensa antelijana. Antelijana! Termiä
on käytetty edellisen kerran ehkä 1940-luvulla.
Mieheni ei fanita mitään yksittäistä jalkapallojoukkuetta,
laji sinällään riittää. Mutta olen kuullut eräästä nuoresta
miehestä, joka palvoo Saksan maajoukkuetta siinä määrin, että on
sanonut luottavansa sen pelaajiin enemmän kuin omiin vanhempiinsa.
En lähde tässä nimiä mainitsemaan, mutta nyt vaan sitten
odottelemme, että joku Saksan maajoukkueesta tulee ja esimerkiksi
asentaa luotettavasti ko. nuoren miehen asuntoon laminaatit. Ehkäpä
vaikka työteliään ja luotettavan oloinen Bastian Schweinsteiger,
jolla on varmasti kivasti aikaa nyt kun lopettaa maajoukkueuransa.
Vaikka jalkapallon seuraaminen on pääasiassa penkkiurheilua,
kyllä se liikuttaa katsojiakin. Ikinä emme ole ajaneet niin lujaa
kuin parin kesän takaisella pyöräretkellä, kun kello alkoi
lähestyä seitsemää, jolloin illan EM-ottelu alkoi ja Masalan
leirintäalueelle oli vielä muutama kilometri matkaa. Minun
vauhtiani kiihdytti tosin enemmän uhkaava kaatosade. Karautimme
respan eteen peräkanaa, mieheni hyppäsi vauhdissa pyörän päältä,
syöksyi respaan ja istui oluttuoppi edessään TV:tä tuijottamassa
ennen kuin minä pääsin edes oman pyöräni päältä pois.
Vakavaan kriisiin ajauduimme samaisella pyöräreissulla, kun
jouduimme jalkapalloaikataulujen vuoksi ajamaan perjantaina neljän
ruuhkan aikaan täyttä vauhtia suorinta tietä (= erittäin vilkas
valtatie 9) Orivedeltä Tampereelle. Ehdimme vain vähän myöhästyen
hotelliin illan ensimmäiselle pelille. Sen jälkeen lähdimme
kaupungille syömään ja ostamaan pelioluet illan toiselle pelille.
Mutta kellopa olikin jo yli yhdeksän ja oluet jäi ostamatta. Oli
kyllä melkoinen suoritus mieheltä: katsoi kaksi jalkapallopeliä
samana iltana ilman olutta! En tiennyt, että niinkin voi lajin
tosifani tehdä.
Otsikoin tämän noin hämätäkseni elokuvan ystäviäkin
lukijoiksi.
PS Ooppelilla (sillä originaalilla) on tänään katsastuspäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti