perjantai 2. syyskuuta 2016

Kuninkaan puhe

Jalkapallo on kuningaslaji. Jari Litmanen on Suomen Kuningas. Meillä asuu yksi hänen uskollisimmista alamaisistaan. Kun Kuningas puhuu televisiossa, läsnäolijoiden on ymmärrettävä olla hiljaa ja mielellään istuttava tiukasti paikoillaan tv:n ääressä.




Nykyään jo naurattaa seurustelumme alkuaikojen yritykseni kiistellä mieheni kanssa siitä, kumpi on parempi laji pesäpallo vai jalkapallo. Helpompi olisi väitellä musta valkoiseksi. Mieheni tosin väitti olevansa myöskin melkoinen pesäpalloilija, vaikkei lajia arvostakaan. Uskottavuus lajin hallintaansa meni kuitenkin nopeasti, kun hän kertoi pelanneensa antelijana. Antelijana! Termiä on käytetty edellisen kerran ehkä 1940-luvulla.


Mieheni ei fanita mitään yksittäistä jalkapallojoukkuetta, laji sinällään riittää. Mutta olen kuullut eräästä nuoresta miehestä, joka palvoo Saksan maajoukkuetta siinä määrin, että on sanonut luottavansa sen pelaajiin enemmän kuin omiin vanhempiinsa. En lähde tässä nimiä mainitsemaan, mutta nyt vaan sitten odottelemme, että joku Saksan maajoukkueesta tulee ja esimerkiksi asentaa luotettavasti ko. nuoren miehen asuntoon laminaatit. Ehkäpä vaikka työteliään ja luotettavan oloinen Bastian Schweinsteiger, jolla on varmasti kivasti aikaa nyt kun lopettaa maajoukkueuransa.


Vaikka jalkapallon seuraaminen on pääasiassa penkkiurheilua, kyllä se liikuttaa katsojiakin. Ikinä emme ole ajaneet niin lujaa kuin parin kesän takaisella pyöräretkellä, kun kello alkoi lähestyä seitsemää, jolloin illan EM-ottelu alkoi ja Masalan leirintäalueelle oli vielä muutama kilometri matkaa. Minun vauhtiani kiihdytti tosin enemmän uhkaava kaatosade. Karautimme respan eteen peräkanaa, mieheni hyppäsi vauhdissa pyörän päältä, syöksyi respaan ja istui oluttuoppi edessään TV:tä tuijottamassa ennen kuin minä pääsin edes oman pyöräni päältä pois.


Vakavaan kriisiin ajauduimme samaisella pyöräreissulla, kun jouduimme jalkapalloaikataulujen vuoksi ajamaan perjantaina neljän ruuhkan aikaan täyttä vauhtia suorinta tietä (= erittäin vilkas valtatie 9) Orivedeltä Tampereelle. Ehdimme vain vähän myöhästyen hotelliin illan ensimmäiselle pelille. Sen jälkeen lähdimme kaupungille syömään ja ostamaan pelioluet illan toiselle pelille. Mutta kellopa olikin jo yli yhdeksän ja oluet jäi ostamatta. Oli kyllä melkoinen suoritus mieheltä: katsoi kaksi jalkapallopeliä samana iltana ilman olutta! En tiennyt, että niinkin voi lajin tosifani tehdä.


Otsikoin tämän noin hämätäkseni elokuvan ystäviäkin lukijoiksi.


PS Ooppelilla (sillä originaalilla) on tänään katsastuspäivä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti